Keramiikkaa (ja kasveja) vaihe vaiheelta: PÄÄruukku


PÄÄruukku sai alkunsa (2017) halusta yhdistää veistosta ja käyttöesinettä, sekä kokeilla ja harjoitella ihmispään ja kasvojen veistämistä, jollaista en aiemmin ollut tehnyt.
Valitsin työstettäväksi samottipitoisen Magma Crank vaaleanruskean korkeapolttoisen saven. Vaikka tässä savessa on paljon samottia (poltettua ja murskattua savea), se on hienojakoista ja todella miellyttävää työstää. Polton jäkeen samotti tulee kivasti esille vaaleina pisteinä.


 Muotoilin aluksi yksinkertaiset aihiot kaulasta ja päästä makkaratekniikalla. Tasoitin ja muotoilin saven pintaa työkaluilla.
Kuvassa taustalla näkyy pääruukun veistämiseen käyttämiäni työkaluja. Vasemmalta oikealle: metalliseena, puuseena, palettiveitsi, pieni silmukkarauta, puuvartinen muotoilukynsi, viisi erilaista puista muotoilupuikkoa, joissa yhdessä myös silmukkarauta ja oikeanpuolimmaisena puinen kauha, jolla on hyvä läpyttelemällä muotoilla savea.
Jokainen tekijä löytää itselleen parhaat ja käyttökelpoisimmat työkalut vain kokeilemalla!


  Seuraavaksi liitin pään ja kaulan yhteen. Kuvassa pää takaraivon puolelta (vas.) ja naamapuolelta. Tässä vaiheessa pääruukku on yksinkertainen aihio.


Otin omasta naamastani ilmekuvia ja lisäksi etsin ja tulostin netistä lisää eri ikäluokkien ihmispäitä/naamoja, joiden avulla tutkiskelin naaman muotoja ja eri osia, kuten korvia. Tarkoituksenani ei ollut tehdä muotokuvaa, sillä en halunnut ensimmäisen kasvoveistoksen muotoilusta tulevan liian vaativaa ja raskasta itselleni. Tärkeintä oli yrittäminen, kokeilu ja hauskuus.


 Karhensin (ks.sin. nuoli oik.kuvassa) koko pääaihion sahalaitasella metalliseenalla ennen naaman "lihasten" kiinnittämistä. Savipinnan karhennus ja käytettävästä savesta veden avulla tehty liete, auttavat osia pysymään paikoillaan. Vettä en muotoilussa muutoin juuri käytä, sillä se tekee savesta helposti liian pehmeän ja liukkaan, jolloin muoto ei tahdo pysyä.


Kuvassa näkyy karkea versio naaman "lihaksista". (Oikeastihan ihmisen kasvoissa on paljon enemmän lihaksia.) Otsa ja kulmat. Nenä ja nenävarsi. Poskipäät. Muista jättää silmäkuopat. Suun ympärys. Huulet. ➜ (valkoinen nuoli) Leuka


Työkalujen ja sormien avulla siloitin ja kiinnitin kunnolla karkeasti muotoillut "lihakset" aihioon. Nyt naamassa alkaa pikkuhiljaa näkyä jo kasvojen muotoa. Suuta olen pikkuisen kokeillut muotoilla tässä vaiheessa. Onneksi savi on niin plastista/muovautuvaa, että korjailuja voi tehdä moneen otteeseen, niin kauan kun savi on tarpeeksi kosteaa.


Silmien asentaminen veistokseen onkin  yhtäaikaa hauska ja vähän kammottava vaihe.😱😆
Leikkasin silmäkuoppiin aukot. Pyörittelin savesta silmämunat ja sovittelin niitä silmäkuoppiin PÄÄruukun sisäpuolelta käsin.


Ennen kuin asensin silmämunat paikoilleen (sisä / taka kautta) lopullisesti, muotoilin niihin iirikset ja pupillit. Oikean puoleisessa silmässä olen jo hieman lisännyt savea silmämunan ylä ja alapuolelle luomiksi ja painanut kulmaa alas.  Muotoilin hieman myös nenää.


Tässä vaiheessa silmät ovat aika valmiit, nenää olen muotoillut lisää ja joitakin ryppyjä on kasvoihin ilmaantunut.

Kasvojen muoto ja ilme alkaa pikku hiljaa tulla esiin.
Veistosta tai mitä tahansa muutakin savityötä tehdessä teosta on hyvä pyöritellä ja katsella eri suunnista. Välillä kannattaa pitää taukoa, niin huomaa taas paremmin mikä kohta kaipaa huomiota. Itse veistelin ja muotoilin PÄÄruukkua viisi päivää + lasittamiseen meni vielä pari tuntia kuudennesta päivästä.


Savityön päälle voi laittaa kostean kankaan, jos se uhkaa kuivua liikaa liian aikaisin. On tärkeää, ettei savityö kuivu eri kohdista eri tahtiin, sillä se voi silloin haljeta. Toisin sanoen saviteoksen tasainen ja hidas kuivuminen on tärkeää.
Kun jatkat saviteoksen työstämistä seuraavana päivänä tai vaikka viikon päästä, se pysyy muotoiltavana, käärittynä kosteaan kankaaseen ja tiukasti muovipussi ympärillä!


Viimeisenä muotoiluna tein korvat. Aapo-kissa seurasi rentoillen saven työstöä.


Viimein päätin, että PÄÄruukun muotoilu on tarpeeksi valmis; mukavan ilmeikäs ja juonteikas.




Varmistin veilä pohjan tasaisuuden raaputtamalla sitä sahalaitaisella metalliseenalla.


Kaiversin PÄÄruukun sisäpuolelta liian paksuja kohtia; otsasta, nenän ja silmien takaa. Savityön seinämät eivät saisi olla liian epätasaiset, sillä silloin se saattaa kuivua epätasaisesti ja on vaarassa halkeamille. Liitoskohtiin saattaa myös jäädä ilmakuplia, jotka poksahtavat savea poltettaessa, kun savi tiivistyy.

Olin suunnitellut PÄÄruukulle enkopikoristelut ikään kuin tatuoinneiksi. Ylemmässä kuvassa näkyy läpikuultavalle luonnospaperille (hieman leivinpaperin tyylistä, mutta ohuempaa, pehmeämpää, eikä ole liukas. (Luonnospaperia / Skissipaperia löytyy rullina taidetarvikeliikkeistä) piirtämäni pörriäinen. Jäljensin kuvan pistelemällä piikillä piirroksen läpi ääriviivoja noudatellen. Tämän jälkeen kaiversin kevyesti pienellä teräväkärkisellä muotoiliraudalla ja -tikulla  piirtämiäni kuvioita saven pintaan (alempi kuva). Kuvassa näkyy jo enkopi-koristelua, sillä unohdin ottaa kuvan kaiverrus vaiheesta, ennen enkopin laittoa. Siivissä ja jaloissa näkyy kaiverrusta ilman enkopia.

Laitoin mustan enkopi (värjättysaviliete. Väri muuttuu poltossa mustaksi.) koristelun kaivertamiini kuvioihin pienellä siveltimellä ja siistin ylimenneitä kohtia pienellä muotoilupuikolla varovasti raaputtaen. Puinen muotoilupuikko on tarpeeksi pehmeä, ettei se raapaise liian suurta palaa savesta.


Tämän kaiken työstämisen jälkeen PÄÄruukku sai kuivua hitaasti ensin muovipussin alla (joka oli ilmavasti teoksen päällä) ja sitten ilkosillaan, siis paljaaltaan. 
950C:een raakapolton jälkeen kastoin PÄÄn yläosan korkeanpolton 2462 vaaleansinisellä mattalasitteella. Muutoin jätin PÄÄn lasittamatta, sillä halusin kauniin saven ja enkopikoristelun näkyvän kunnolla. Levytekniikalla toteuttamani PÄÄruukun kaulus/aluslautasen (ks.kuva alla) lasitin valkoisella mattalasitteella.


Lasituspoltosta (1240C) tullut, ehjänä säilynyt PÄÄruukku! Huomaa kuinka saven ja enkopin värit ovat muuttuneet. Savi myös kutistuu tiivistyessään poltossa.








PÄÄruukku ja Kodinonni-afro.


Valitettavasti en osannut hoitaa Kodinonnia oikein, joten se ei kestänyt kauaa...mutta sen jälkeen PÄÄruukku on kokenut parikin muodonmuutosta.
Paavin Äpärät- taiteilijaryhmittymän Kiirastuli III- näyttelyssä Lapin maakuntakirjastolla 2018. Kaikkien osallistuneiden taiteilijoiden teosten aihe/nimi oli "Kiirastuli". Tämä on minun versioni siitä.

Pään sisällä oli tällä kertaa kolikoita ja kuihtuva kasvi, sekä veistämäni patinoitu Bonobo.



Tällä hetkellä PÄÄruukun hiusmuotoilu on hieman Leningrad cowboys-tyylinen ratkaisu!
Kasvi on jokin Muorinkukkiin eli Peperomia-sukuun kuuluva. Tarkkaa nimeä en tiedä. Muorinkukat ovat helppohoitoisia ja lisääntyvät pistokkaista, joita olen tökkinyt PÄÄruukunkin multaan.



PÄÄruukku-animaatiossa mukana Milla-kissa 😄😻

Kommentit

  1. PÄÄruukku on aivan mahottoman hieno! Harmistus, että kodinonni on niin hankalasti hengissäpiettävä kasvi. Sopi tosi hyvin tukaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kodinonni oli kyllä täydellinen tukka PÄÄruukulle.

      Poista

Lähetä kommentti

Mitäs sul on mielen päällä?